Parkkeerauksesta

Työviikko alkoi ja hätäpäissäni suuntasin autolla keskustaan, sillä linja-autoiluun ei ollut sillä hetkellä aikaa. Eihän siinä ole mitään järkeä ajaa keskustaan ja pysäköidä sinne työpäivän ajaksi, mutta oli kiire ja piti tehdä ratkaisuja. Matkakortissa ei ollut bensiiniä, enkä olisi kerennyt sitä mennä lataamaan muutenkaan.

Tulin Kluuviin ja ajattelin että kokeilenpa parkkihallia keskustassa. "Eihän se nyt niin kallista voi olla." ajattelin. Päästyäni bunkkeriin sisälle, menin katselemaan hintoja ja äkkinäisen vilkaisun perusteella havaitsin että tunti maksaa euron. "Noh, eihän se ole paha jos yhden päivän maksaa kahdeksan euroa jotta pääsee työt tekemään." Ajattelin.

Päivän uurastuksen jälkeen, kun palasin halliin, laitoin parkkikortin laitteeseen ja se näytti että minulla olisi maksettavana 36 euroa! Silloin havaitsin että olin katsonut hinnoittelun aivan pieleen. Inhimillinen moka. Mutta tietysti pysäköinti maanantaina keskustassa on kallista. Tottakai.

Kaivelin taskujani ja löysin sieltä 40 euroa seteleinä. Katsoin niitä ja laitetta vuoronperään otsa kurtussa. Lopulta päätin että nyt kapitalisti ei kyllä vedätä meikäläistä. Tiedän nimittäin että parkkihalleista kyllä pääsee pois maksamatta. On sitä aikaisemminkin tullut livahdettua. Täytyy vain odottaa että joku muu menee puomille maksetun korttinsa kanssa ja kun hän ajaa pois, täytyy itse ajaa kiinni edeltävän auton puskurissa, niin kerkeää oikein mainiosti ulos parkkihallista.

Siispä toteutin tämän suunnitelman. Laitoin rahat taskuun ja menin väijymään ulos ajajia. Ja eipä aikaakaan, niin sieltä tuli keltainen volkswagen jonka vanavedessä ajoin onnellisesti ulos hallista. Käänsin radion täysille, nauroin ja haistatin paskat kapitalisteille.

Ajoin kotini läheisen s-marketin pihaan ja menin ostoksille. Kassalla kaivelin taskujani etsien sitä aikaisempaa neljää kymppiä joita olin pidellyt käsissäni. Mitään en kuitenkaan löytänyt. Tutkin joka sopen, vaatteen ja auton, mutta ne rahat olivat lopullisesti kadoksissa.

Karma oli siis tullut väliin ja ottanut jopa neljä euroa korkoa minun anarkistisesta suunnitelmastani. Ja jos näin oli, niin lopputulema johon minä saavuin on: Luojamme, jumalamme ja karmallinen laki on pohjimmiltaan kapitalistinen yksityisautoilua ja rahaa ja suomalaista yliammuttua auktoriteettipelkoa palvova olento.

Olin pettynyt. Tietysti mietin että jos rahani pudotin siihen parkkihalliin, joka on oikeastaan ainoa vaihtoehto, niin joku varmasti on löytänyt ne. Joku joka tarvitsi niitä enemmän kuin minä. Yritin tuudittautua tähän haaveeseen, mutta jos puoli tuntia parkkeerausta maksaa pahimmillan 3,6 euroa, niin ei siellä kovin köyhiä ja osattomia ole löytämässä minun kadonneita rahojani. Joten lopulta joku minua rikkaampi on löytänyt nuo rahat ja kustantanut itselleen rakennekynnet, koska hän niitä "todella tarvitsi".

Minä olen pettynyt ja katkeroitunut.

-The Shouting Man