Silloin tällöin petyn ihmisiin. Mutta vain hieman, sillä oletukseni ovat jo valmiiksi tarpeeksi alhaalla. Siinä on se hyvä puoli, että mitä alempaa lähdetään, sitä ylemmäs on matka. Näin ainakin yritän vakuutella itselleni. Toisaalta, mitä syvemmälle olet jalkasi työntänyt lehmän lantaan, sitä vaikeampi sieltä luulisi olevan myös päästä pois. Näin; älkää siis ottako sanomisiani liian tosissanne, sillä en itsekään tiedä, mistä puhun.

_{Poimittu eräästä Metro-lehden ilmaisjakelusta.}

Kaikilla on omat petonsa: toisilla se on tietokoneet ja toisilla se on Antti Tuisku.

Tiedän; tasokkaan keskustelun löytäminen ilmaisjakelulehden yleisön lähettämistä tekstiviesteistä on luultavasti yhtä helppoa, kuin kultahipun löytäminen kasasta jäätynyttä hirven paskaa keskellä sydäntalvea.

Mutta jostain syystä aina palaan takaisin lukemaan jokapäiväistä uskontokeskustelua ja poliitikoihin kohdistuvia haukkuja heidän korruptoituneisuudestaan ja vääristä päätöksistään, sekä ihmisten valituksia muuten vain vääristä asiaintiloista. Ei siinä; kyllä minäkin vähän ihmettelen Saara Aallon Euroviisu-kappaletta, kun naisella on kuitenkin tausta klassisen musiikin ja laulun puolella. Kai se leipä pitää artistinkin jostain saada, ja jos yleisö tykkää populaarilörslärästä, niin enhän minä asialle mitään voi.
_{Ihan vähän vain olen musiikkimakuelitisti; erityisen ylpeä olen termistäni "populaarilörslärä". Sen sanominen kieleni tansahdellessa tuo minulla suurta mielihyvää.}

Eikä pidä unohtaa legendaarista Ilefixiä, jonka syväluotaiset mietelausahdukset tunkeutuvat syvälle ihmisen sieluun luoden uusia käänteentekeviä oivalluksia, jotka tuovat totuuden esille meissä ihmisissä levittäen sen avoimelle kankaalle niin, ettei kukaan voi kuin hyväksyä sen, mikä on ollut täysin ilmiselvää alusta alkaen, mutta jonka olemme jättäneet unholaan edelliseen elämään, jonka viisaudet olemme unohtaneet ottaa mukaan nykyiseen olemisen hetkeen.

---

"Sitä näkee, mitä lukee."

_{Vai oliko se "lukee, mitä näkee..."}

---

Ei. Tuo viisaus ei oikeasti ole Ilefixin suusta (mutta se muistuttaa luonteeltaan erehtymättömästi kyseisen nimimerkin alla lähetettyjä lauseita), vaan minun. Silloin tällöin kun minun tai ystäväni suusta pääsee jotain hupaisaa, otan sen sitaattina ylös, jotta näitä mielen tavoittavia kieli-ihmeitä voi hämmästellä sitten enemmänkin jälkikäteen.

Liekö minulla sitten jonkinlainen intellektuaalinen masokismi, kun aina palaan tarkastelemaan sitä, kuinka Jumala itse itsestään todistaa Raamatussa...

---

"Minä olen Jumala. T: Raamattu".

_{Oho, jäi lainausmerkkien sisään "T: Raamattu". Turvaako Jumala itsekin Raamattuun?}

---

...puutteellista argumentoinnin tasoa...

---

"perunalla on sienirihmasto, siispä se on erehtymättömästi osa lonkeroeliöiden uskon lahkoa, jossa uhrataan meritähtiä"

_{Yllä oleva ei ole kenenkään oikea tekstiviesti.}

---

...sekä oikeinkirjoitusta.

---

"minä eläkeläinen olen jo komekymmentävuotta asuntnut täällä ja vain 0.3 centin korkotuksen olen saanut silloin kun olen asunut täällä kattamaan vuokrannousin joka on ollut ainakin kolmen kymmenn leipä palan verran per nupli."

_{Kuin ei myöskään tämä.}

---

Tai sitten olen vain ylimielinen, ja saan näitä lounastauolla lukiessani kokea makeaa ylemmyydentunnetta muista ihmisistä, sillä kaikkihan me sisimmässämme toivoisimme joskus pystyvämme hyvällä omallatunnolla sanomaan:

"Vittu nää ihmiset on tyhmiä!"

Kiitos Metro-lehti❤️