RE: Lazy, unmotivated youngster trying to find a job
Jooeiyhtään kyllä sovi suomalaiseen suuhun tollanen itsekehu. Mikset siis oikeesti ois vaan ihan oma ittes. :D
I'm an unmotivated lazy-ass who's forced to find work because he is running out of money.
Right...
Sano että sua vituttaa toiset ihmiset ja jos oot asiakaspalvelussa niin pistät hankalat asiakkaat ruotuun ja hyville asiakkaille kerrot heti mitä ne tarvii ja teet myös sen mitä tarvii tehä etkä jaarittele tai hymyile turhia jotta pääset niistä asiakkaista nopeesti eroon ja kaikki on tyytyväisiä kun se asiakas on nopeesti ja jämäkästi saanu sen mitä on tullut hakemaankin. Ja uus asiakas äkkiä taas eteen ja palvelet sitä välittömästi ja tarkasti jotta pääset siitä äkkiä eroon ja työnantaja saa asiakkaan rahat ja sä saat työnantajalta sen kiitoksen mitä kuuluukin eli palkan.
Jos asiakkaalta rahojen poissaanti kestää liian kauan ja uus asiakas ei tuu eteen riittävän nopeasti, niin sähän olen keksijän pojanpoikana (vai tyttärenpoikana?) just se oikea henkilö keksimään ne keinot millä tätä hommaa voidaan vauhdittaa.
Ja kyllä se on niin että kyllä sitä motivaatiota löytyy heti kun työ on mieluisaa. Ja työ saattaa muuttua mieluisaksi myös niin että palkka on kohillaan ja työkaverit on joko mukavia tai sitten niitä ei ole.
Mähän olen itse myös osittain asiakaspalvelualalla töissä enkä yleisesti ottaen tykkää yhtään ihmisistä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta siis. Kunnes niihin tutustuu ja tajuaa että ihan samalainen mörökölli siellä toisen ihmisen sisällä asustaa kuin itsenkin sisällä.
Paras asiakas on sellanen jonka kanssa keskustelu menee suurinpiirtein näin:
"Mä haluun tän."
"Ookoo, muuta?"
"No ei ny, hei ny."
"Joohei."
Ystäviltä odotan puheripuleita jos ne joskus sille päälle sattuu. Asiakkaalta odotan että ne huomioi mut ja muut ja siirtyy jonossa eteenpäin.
Eikä sellasia motivaatiopuheita kannata kuunnella. Ne on masentavia! Ole vaan oma ittes, ne työt mitä et saa sellasena kun oot, ei ois ollu hyvä ensalkuunkaan, sen yhden minkä saat, on se paras paikka sulle. Sillä aikaa kun haet niitä "oikeita" töitä, voit kirjoittaa tänne Steemittiin ihan just mitä tykkäät ansaita täällä. Koska "ihan kohta" se kurssi nousee.
Mä aina ilahdun kovasti näistä sun esseekommenteista :D
Nii siis kun tuntuu siltä, että ei voi antaa tasapainoista kuvaa itsestään, vaan pitäisi olla joku superenerginen sosiaalisoija (keksin tämän käsitteen lennossa). Kai se pitää vaan vakuuttaa et "mähän olen siis ihan vitun hyvä asiakaspalvelija, niin hyvä, että te ette edes tiedä kokevanne tarvetta mulle ennen kun oon ollu teillä töissä ja huomanneet korvaamattomuuteni." Tai sit "luen ihmistä kuin avointa kirjaa, sillä minulla on syventynyt herkkyys ihmisen intentionaalisen toiminnan motiivien ymmärtämiseen; ymmärrän heti mitä ihminen haluaa, kun hän kysyy minulta 'saisinko yhden lipun kiitos?'" Vai osattaisikohan sitä arvostaa, että alan todennäköisemmin kapinoimaan työpaikan sisäisiä struktuureja vastaan kuin itse asiakkaita, joiden irrationaaliseen käyttäytymiseen suhtaudun usein hyvin myötämielisesti.
Pojanpoika, koska kaikki luovuus tulee isän puolelta :D
:D Se on niin että kun harvoin kommentoi niin sitä pitää kompensoida selittämällä enemmän.
Kyllä mä vahvasti ainakin itse kokoajan itselleni toistelen sitä että ei tarvitse olla superenerginen sosiaalisoija koska järkevät ihmiset osaa arvostaa muunlaisiakin ihmisiä. Hyvä termi muuten. Kuvaa hyvin nykypäivän asiakaspalveluihannetta. Ihan perseestähän se on.
Ja älykkyys tulee äidin puolelta. :D
Assosinaattori lähti taas käyntiin: Selittelyn MM :D
Nimenomaan perseeseen vastaavat ihanteet tunkisin jos voisin. Ihan tarpeeksi jo matkimme toisiamme varsinkin nykyään somejen kautta niin kuin seeprat jotka yrittävät sulautua osaksi mustavalkoista massaa, jotta saalistajat eivät erottaisi niitä yksilönä massasta. Laumaelukoita siis ollaan monessakin mielessä. Pakotetaan kaikki samaan riviin paitsi sitten, kun joku saavuttaa suurta (taloudellista) menestystä tekemällä ihan omaa juttua, niin kaikki ihailee – ei ole järjen häivää ihmisen käyttäytymisessä.
Varmaan se stereotypia elää, että muilla kuin ekstroverteillä ei olisi kommunikaatiotaitoja. Sivarissa A-klinikalla ollessa sentään oli kuitenkin jopa ihan toivottavaa, että oli rauhallinen, kun ei siellä tarkotus ollut olla kaveri niille asiakkaille.
Miten multa on jäänyt kokonaan huomaamatta tämä!! Aikkauheeta, niinkuin mummot vois sanoa kun nuoriso kävelee ohi pakkasella nilkat paljaana.
Hikipedia on ehkä jopa maailman paras tiedonkeruulähde. :D
Nimenomaan. Juuri näin. Ja pakotetaan juurikin sanan passiivisessa mielessä niin että (yleensä) kukaan ei yksin päätä ketään pakoottaa mihinkään massaan, mutta yksilöt vilkuilevat toisiaan siihen malliin että hyväksytäänkö me tää ihminen meidän mukaan vai ei, hyväksytäänkö me se että se on erilainen mutta ei (onneksi) liian erilainen? Hyväksytäänkö me se että se on ihan kokonaan erilainen vai ei? Mitäs muita ominaisuuksia sillä onkaan, ai se on rikas, no kyllä me sitten se sen erilaisuus hyväksytään! Ja sitten kun joku joko (vahingossa) kohottaa kulmakarvaa tai hymyilee (ilmavaivoja se kuitenkin oli), niin toiset tulkitsee siitä että hyväksytään / ei hyväksytä, ja suurin osa menee massan mukana koska kun noi muut niin kyllä mekin.
Antaa erilaiten rellestää jos ne ei ole liian erilaisia. Paitsi sitten jos ne tienaa ihan hitosti, niin sitten taas niitä ylistetään että voi kun on nero. Eikä se ylistetty nero välttämättä ole yhtään sen nerompi kuin ne kaikki muut erilaiset jotka tekee omaa juttuaan, mutta jostain syystä eivät vain koskaan ole päässeet massojen suosioon ja lemmikeiksi.
Elämä.
Ainiin ja kyllä se on niin että ei ne ekstrovertit välttämättä osaa kyllä keskustella. Koska keskustelu ja juuri tähän kohtaan sopivien lauseiden suusta ulos oikeaan aikaa työntäminen, on ihan eri asioita. Keskustelu vaatii myös kuuntelua ja sellaisen ekstrovertin kanssa on todella ärsyttävä "keskustella", joka ei kuuntele lainkaan kanssakeskustelijaansa, tai edes sitä mitä itse puhuu.
Mä en ole kyllä yleensä viljele ympäriinsä mitään mietelauseita tai motivaatiolausahduksia (mistä päästiin vähän takaisin ehkä aiheeseen), mutta tämä lause mulle tulee aina mieleen kun puhun jonkun sellaisen kanssa joka ei yhtään kuuntele mitä vastaan vaikkapa kysyttyyn kysymykseen: "Most people do not listen with the intent to understand; they listen with the intent to reply." —Stephen R. Covey. <-- Niin internetissä väitetään että tämä tyyppi ois tämän lausahduksen keksinyt.
Ihan just äskettäin jouduin asiakaspalvelussa selittämään moneen kertaan saman jutun koska asiakas ei vaan kertakaikkiaan tuntunut kuuntelevan ollenkaan. Vastasin asiakaan kysymykseen ja kerroin ratkaisun ja asiakas jatkoi vain valittamista siitä miten asia ei ole ollenkaan hoitunut niin kuin hän olisi halunnut asian tehdä. Asiakkaan tarkoituksena tuntui olevan se kuinka hankala tämä yksi (ja vähän muutama muukin) asia hänen mielestään oli, ei ollenkaan se mikä on ongelman ratkaisu. Tai se että ongelma oli pikemminkin hänen päässään kuin laitteessa tai käytännössä.
Huh. Onneksi sain tuonkin pois päästäni. Ja onneksi on lähes mahdotonta mun asiakkaiden eksyä tänne tai tunnistaa mua. :D
Ja näin, kuuntelemisen sijaan tarkoituksenani oli vain vastata esseekommentilla ja valittaa omista asioista. :D Mikäs se on se sanalasku... rikkalapio eka omasta silmästä pois? :D Hikipedia varmaan osaa kertoa.